Home, sen havaitseminen ja terveysvaikutukset

Kun kodissa tapahtuu syystä tai toisesta kosteusvaurio, kohteeseen ilmaantuu ajan myötä lukuisia erilaisia mikrobeja. Käytännössä uusi homekasvusto voi alkaa kasvaa jo parissa viikossa vaurion tultua, jos olosuhteet ovat otolliset homekasvuston kasvuun, eli jos lämpötila on sopiva ja kosteutta on riittävästi. Jos vauriokohdassa on jo aiempi kuivahtanut homekasvusto joka saa lisää kosteutta, saattaa kohdassa muutamassa päivässä olla kukoistava ja leviävä homekasvusto.  Suurimmalla osalla homelajeista on kasvua rakennusmateriaaleissa  0°C – 50°C:n lämpötilassa ja parhaiten kasvua tapahtuu noin 65 -80 % suhteellisessa kosteudessa, mutta jotkut homelajikkeet pystyvät kasvamaan jopa pikku pakkasessa tai yli 100°C:n lämpötilassa. Kuivauskaan ei tapa mikrobikasvustoja kokonaan, sillä osa pystyy elämään hyvinkin kuivissa olosuhteissa. Aktinobakteereihin kuuluva sädesieni pystyy elämään hyvin myös alkalisissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi betonin pinnalla. Käytännössä homeen poistaminen tai tappaminen rakennuksen sisältä on vaikeaa millä tahansa menetelmistä, toimivin keino on poistaa kaikki vaurioitunut materiaali rakennuksesta.

"Hometalon valmistaminen on hyvin helppoa:     Lisää vain vesi."

Kosteusvauriomikrobit jaetaan primaari, sekundaari ja tertiaarivaiheen mikrobeihin, ja eri vaiheiden mikrobeihin liittyy erilaisia oireita osalla niistä ihmisistä, jotka kasvustoille altistuvat. Kaikki ihmiset eivät sairastu tai oireile; ihmisen ikä, immuniteetti, perussairaudet ja lääkitys vaikuttavat sairastumiseen. Suuri osa mikrobisuvuista on allergisoivia, suuri osa on myös myrkyllisiä erittäen hometoksiineja, jotkut aiheuttavat suoran infektion elimistössä. Mikrobisuvuilla on myös yhteisvaikutuksia, ja sama mikrobi eri olosuhteissa voi tuottaa hometoksiineja tai olla tuottamatta. Terveysvaikutuksia arvioidessa on kuitenkin oleellista ottaa näyte vaurioituneesta kohdasta lajimääritystä varten.

Kosteusvauriomikrobien haittavaikutuksiin luetaan mm. ihon ja silmien ärsytysoireet ja kutina, nuha, yskä, kurkkukipu ja kurkun käheys sekä ihottumat. Näiden lisäksi saattaa olla yleisoireita, kuten kuumeilua, väsymystä ja päänsärkyä. Tällaiset oireet liittyvät kosteusvaurioaltistuksen alkuoireisiin. Kasvualustan, eli rakennusmateriaalin ravinnetilanteen muutosten ja homekasvustojen keskinäisen kilpailutilanteen vaikutuksesta mikrobien lajit muuttuvat ajan myötä, ja olosuhteista riippuen ne saattavat aiheuttaa erilaisia oireita. Mikrobiologisten altisteiden muuttumisen myötä oireilu muuttuu. Alkuoireiston jälkeen ilmaantuu usein toistuvia hengitystieinfektioita, tulehduskierteitä ja pitkittyviä infektioita. Myös allerginen nuha, välikorvan  ja poskiontelon tulehdukset ja keuhkoputkentulehdukset, mahdollisesti myös saattavat liittyä toistuvasti ilmaantuessaan toisen vaiheen mikrobikasvustojen altistuksen oireistoon. Tertiaarivaiheen mikrobeille ja mikrobitoksiineille  altistumisesta voi aiheutua vakavampia yleisoireita tai neurologisia oireita, kudos- ja elinoireita tai autoimmuunitauteja tai pitkäaikaiseen altistukseen liittyviä tauteja, kuten astma ja alveoliitti. Tällöin altistuminen on usein kestänyt jo vuosikausia.

Terveysoireisiin kannattaa aina suhtautua vakavasti. Rakennuksen mahdolliset vauriokohdat tulee selvittää ja korjata riittävällä laajuudella niin, että rakenteissa tai pintamateriaaleissa ei ole kuolleita tai eläviä mikrobikasvustoja. Ihmisille oireita voi aiheuttaa elävät mikrobi-itiöt, itiöiden sisältä vapautuva hienopöly, mikrobien pintarakenteet, rihmaston kappaleet ja haihtuvat aineenvaihduntatuotteet. Havaitut kosteusvauriokohdat tulee korjata, ja tärkeimpänä asiana vielä selvittää vaurioiden syy ja poistaa se. Tähän kannattaa käyttää asiaan perehtyneitä alan ammattilaisia. Se mitä kuluttaja voi tehdä oman kotinsa mikrobivaurioiden löytämiseksi, on tarkastella rakennuksen olosuhteita ja tarvittaessa aloittaa tarkempi mikrobikasvustojen kartoitus. Käytössä olevia keinoja on käytännössä muutamia. Rakennuksen ilmasta, pinnoille laskeutuneesta pölystä tai rakenteista voi ottaa näytteen viljelyä varten. Näytteenotto ja tulosten analysointi on hyvä teettää rakennustekniikan ja sisäilmaongelmakohteiden osaajalla. Viljelyyn perustuvilla tekniikoilla näkyviin voidaan saada kuitenkin korkeintaan vain 10% mikrobisoluista, kuolleet solut eivät tule esiin viljelyssä. Vaikka mikrobikasvusto olisikin kuollut, kuolleita mikrobikasvuston kappaleita voi olla edelleen runsaasti huoneilmassa, pinnoilla tai rakenteiden sisällä aiheuttamassa oireita rakennuksen käyttäjille ja asukkaille. Rakenteiden sisältä mikrobikasvuston osat saattavat päästä huoneilmaan, jos rakenteet eivät ole täysin tiiviit ja ilmavuotojen kautta pääsee ilmaa rakenteiden läpi. Näin voi käydä esimerkiksi johtuen tilojen välisestä tai ulkoilman ja rakennuksen välisestä ilmanpaine-erosta tai kovasta tuulesta.  Toinen vaihtoehto on PCR-tekniikka, jossa näytteenottomenetelmässä tunnistetaan geenitekniikalla mikrobien kappaleita näytteestä. Tällöin on mahdollista saada näkyviin myös kuolleet mikrobikasvustot. PCR-tekniikalla toteutettu näytteenotto on hieman kalliimpaa ja hitaampaa kuin viljelyyn perustuva näytteenotto.

 

Ongelmana ilmanäytteiden ottamisessa on se, että vaikka tuloksissa näkyisi selvästi suuri kosteusvaurioindikaattorimikrobien määrä, niin ilmasta otettu näyte ei kerro sitä että mistä mikrobit ovat tilaan tulleet. Samasta syystä ilmanäytteitä tehdään vain talvikaudella, kun maa on jäässä, sillä näin estetään virhetulkinnat siitä että jos mikrobikanta onkin tullut huoneilmaan ulkoilmasta, jossa lämpimällä kaudella on runsaasti myös kosteusvauriomikrobeiksi luettavia mikrobeja. Rakenteista otettava näyte kertoo selvemmin mikrobikasvuston paikan, mutta jotta näyte voitaisiin ottaa, täytyy tietää tarkka vaurion paikka. Jos vaurion kohta ei ole tiedossa tai mitään selvää riskirakennekohtaa ei ole näkyvissä, näytteenoton paikka täytyy miettiä tarkasti.

Homekoira on erittäin hyvä keino paikantaa mikrobikasvustojen paikat myös rakenteiden sisältä, ja koira pystyy haistamaan myös kuolleet mikrobikasvustot. Kun rakennuksessa epäillään homemikrobikasvustoa, homekoiran avulla on mahdollista saada selville suurin osa koko rakennuksen pinnoilla tai rakenteiden sisällä olevista homekasvustoista. Homekoiratarkastus onkin paras keino aloittaa tutkimukset omassa kodissa, sillä homekoira on ainoa keino selvittää piilossa olevat homemikrobiesiintymien paikat ilman että rakenteita joudutaan avaamaan. Jos tämän jälkeen halutaan tehdä mikrobien lajimääritystä esimerkiksi terveysoireiden selvittelyä tai mikrobilöydösten todentamista varten, tähän sopii oikein hyvin näytteenotto koiran ilmaisemasta kohdasta. Homekoiran ilmaisukohdat tulee aina tarkastaa ja korjata asianmukaisesti riittävällä laajuudella, ja rakenteiden laajempi tutkimus tulee suorittaa pätevän kuntotutkijan toimesta.

 

"Mikrobikasvustot eivät kuulu terveelliseen ja turvalliseen asuntoon tai työympäristöön."

Lähteet:

Tuula Putus: Home ja terveys, Kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen ja terveyshaitat (painos 2014)

Viitanen, Ojanen: Improved model to predict mold growth in building materials (2007)

« Palaa takaisin