”Vanhan talon” tai ”mummolan” haju mielletään joskus kuuluvan Suomen vanhempaan rakennuskantaan. Rintamamiestalon tyyppisissä, sotien jälkeen rakennetuissa asuinrakennuksissa on yleensä 1,5 kerrosta maan päällä ja lisäksi maanvastainen betonirakenteinen kellari. Seinät ylemmissä kerroksissa on alkuperäisessä muodossaan rakenteellisesti harvat, jolloin rakenne pääsee tuulettumaan sopivasti ulospäin, eikä kosteus pääse tiivistymään. Yläpohjassa on perinteisesti ollut purua lämmmöneristeenä, ja puru onkin oikein hyvä lämmöneriste, kunhan se on vielä hyvässä kunnossa ja sitä on riittävästi oikeissa paikoissa. Homeongelmia rintamamiestaloissa nykypäivänä aiheuttaa mm. kosteus väärissä paikoissa ja riittämätön rakennuksen huolto. Myös putkivuodot saattavat olla riesana, kun patteriverkoston lämmitys- tai käyttövesiputkien tekninen ikä on tullut tiensä päähän. Rintamamiestaloissa on tehty yleensä remonttia useaan otteeseen rakennusvuotensa jälkeen, ja jokainen talo on tekijöidensä näköinen. Tämä saattaa vaikeuttaa talon huoltoa, sillä nykyiset asukkaat eivät välttämättä ole lainkaan tietoisia siitä että mitä rakenteiden sisältä löytyy. Remonttejakin on saatettu tehdä ymmärtämättä niiden vaikutusta rakennuksen kosteudenhallintaan ja kiinteistön kuntoon.
”Rintamamiestalossa on paljon riskirakenteita.”
Nykyajan elintavat ovat muuttuneet entisajoista niin, että vettä käytetään sisällä huomattavasti paljon enemmän pesutiloissa, pyykinpesussa ja keittiössä. Rintamamiestalo on rakennettu aikanaan aivan erilaiseen käyttötarpeeseen. Tämä saattaa aiheuttaa kosteuden hallinnan kanssa ongelmia, erityisesti jos samaan aikaan vuosikymmenten aikana taloa on remontoitu tiiviimmäksi, lisätty muoveja seiniin ja vaihdettu eristemateriaalit eristävämmäksi. Tällaisessa rakennuksessa, jos seinärakenne tehdään erittäin hyvin lämpöä eristäväksi, rakenteet ovat lämpimiä vain sisäseinän puolelta, ja täysin kylmiä ulkoseinän kohdalla. Periaatteessa se on oikein hyvä energiatehokkuuden kannalta, mutta se samalla aiheuttaa sen, että rakenteisiin pääsevä kosteus ei enää pääse ulos ja kosteus alkaa pahimmassa tapauksessa tiivistyä rakenteiden sisään, kun seinärakenne eristeen ulkopuolella on kylmä. Tähän kun vielä lisätään rintamamiestalon painovoimainen ilmanvaihto ja riittämätön ilman vaihtuvuus, niin sisältä tuleva kosteus ei pääse pois. Kellarissa puolestaan kosteus pääsee rakenteisiin ulkoa päin mm. kapillaarisena kosteutena suoraan maata vasten olevasta seinärakenteesta ja rakennuksen alta nousevana kosteutena. Samoin kellarin kosteudenhallinnan kanssa, eli sisälle päin tuleva kosteus pitäisi saada poistumaan ilmanvaihdolla, tai mieluiten jopa estämään kosteuden pääsy seinien sisäpuolelle sopivalla kapillaarikatkomateriaallilla alapohjaan ja kellarin seiniin. Rintamamiestalon kellarissa sijaitsee usein vanha autotalli, johon johtavaa betoniluiskaa pitkin valuu vuosittain hyvin suuri vesimäärä suoraan seinälle ja alapohjaan rasitteeksi. Nykyään yksi riskirakenteista saattaa olla myös jälkikäteen asennettu kesäajan jäähdytys, jos ilmalämpöpumpulla aikaansaadaan sisätiloihin kylmempi ilma kuin mitä ulkona on. Tällöin ilman kosteus saattaa tiivistyä väärälle puolelle kosteussulkua, erityisesti jos seinärakenteeseen on lisätty muoveja saneerausvaiheessa. Ilman kosteusvirta saattaa lisäksi kääntyä toiseen suuntaan ulkoota sisäänpäin, kun sisäilma on kylmempää.
Vanhassa talossa on muitakin riskirakenteita, kosteuden kannalta tärkeitä ovat myös vesikattorakenteiden ja kattoläpivientien tiiveys ja sadevesien sekä valumavesien poisjohtaminen talon seinustan läheisyydestä. Kaikki nämä vaikuttavat rakennuksen kosteuskuormaan, ja siihen että kuinka paljon kosteudesta pysyy rakennuksen ulkopuolella tai saadaan siirrettyä sinne. Jos alkaa tuntua siltä, että vaatteet haisevat, tai itsekin alkaa haistaa tietyissä tiloissa tai ulkoota sisäänastuessa sen ”vanhan talon” hajun, niin asialle pitää ehkä tehdä jotain. Etenkin jos asujilla on tyypillisiä homealtistukseen liittyviä terveysoireita, kuten kuumeilua, toistuvia hengitysteiden tulehduksia, niveloireita, väsymystä, äänen käheyttä tai yskää, niin asia kannattaa ehdottomasti tutkia. Asunnon omistajan kannalta kaikista kustannustehokkain keino selvittää mahdollista homeongelmaa on tilata homekoira, sillä mikään muu menetelmä ei paikanna mahdollisia homekohtia yhtä tehokkaasti. Pätevä kuntotutkija on myös erittäin hyvä alku, mutta vanhalle talolle tyypillisesti rakenteellisia riskirakenteita on useita ja hometta voi käytännössä löytyä mistä puolelta taloa tahansa, ihan riippumatta siitä että onko taloa remontoitu vai ei. Kaikki saneeraukset vuosikymmenten saatossa eivät ole välttämättä olleet aina niin onnistuneita. Tällöin homekoiratarkastuksella on mahdollista saada tietoon homekasvustojen paikkoja rakenteita rikkomatta. Homekasvusto ei aina ole silminnähtävä, joten rakenteiden avaus tai eristevillojen kaunis keltainen värikään ei välttämättä kerro kaikkea.
Espoolaisessa rintamamiestalossa on kylmä veranta, johon on laitettu eristeet ja muovit seiniin jossain vaiheessa sen elämänkaarta. Ilmanvaihdosta ei ole kuitenkaan huolehdittu riittävästi, joten kenkätelineiden takaa nurkasta löytyi homepilkkuja ja tummentumaa. Kosteus on tiivistynyt kylmiin alanurkkiin ja homekasvustolle on muodostunut otolliset olosuhteet.
Kun rintamamiestaloon tilataan homekoirakäynti, täytyy muistaa poistaa seiniltä kaikki huonekalut sen verran, että koira pääsee haistelemaan kunnolla seinän viereltä. Erityisesti putkivetojen paikat lattioissa ja seinissä kannattaa raivata vapaaksi. Jos rakennukseen on asennettu koneellinen ilmanvaihto jälkikäteen, saattaa olla hyödyllistä tutkia tilat ilmanvaihto pois päältä sekä toiminnassa. Tällöin voidaan saada näkymään se, että repiikö liian voimakas ilmanvaihto harvan talon seinien läpi haitallisia hajuja. Ennen homekoiran käyntiä ei ole tarpeen tuulettaa tai suihkia hajusteita. Homekoira kannattaa käyttää tarkastamassa myös mahdolliset puolikylmät tai lämmittämättömät tilat, kuten sivuvintit, mutta täysin kylmiin tiloihin ei koiraa kannata viedä. Kylmissä tiloissa on hyvin mahdollisesti pientä pintahometta puurakenteissa, mutta jos rakenne on muuten toteutettu hyvin ja tila tuulettuu ulos, ei homeen hajun pitäisi päästä talon sisälle. Yläpohjaan koiraa ei yleensä voi viedä tutkimaan, yläpohjan tarkastus kuuluu tavallisiin rakennuksen huolto- ja tarkastustoimenpiteisiin ja se jää asunnon omistajalle. Yläpohjan tarkastuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota katon eristeiden ja vesikatteen väliseen tuuletusraon olemassaoloon ja eristeiden sekä tukirakenteiden kuntoon. Jos tilassa haisee tai näkyy kasvustoon viittaavia jälkiä tai kosteusvuotojälkiä, kannattaa asia tarkistuttaa asiantuntijalla.
Aina hajut eivät johdu homeesta. Rakenteita avattaessa löytyi muovien takaa hiirenpesiä, hiirten kulkureittejä ja ulosteita. Hiirenpissa valuu keltaisena pitkin eristevilloja. Jos hiiren jätökset eivät ole homehduttaneet rakenteita pahemmin, tällainen haju on helppo poistaa uusimalla eristemateriaalit ja estämällä hiirten kulku rakenteisiin.
Jos talossa sisällä jo ihmisnenäänkin tuntuu haju, kyseessä voi parhaimmassa tapauksessa olla vain pitkään hajuja keränneet pintamateriaalit, kuten huokoiset seinälevyt. Hyvänä periaatteena voi kuitenkin pitää sitä, että terve talo ei haise. Haju saattaa tulla myös harvan seinärakenteiden tai yläpohjan sisältä väärän painesuhteen, tuuliolosuhteiden tai vääränlaisten läpivientien takia. Tällöin home saattaa olla eristekerroksessa tai jopa ulkoverhouksessa. Rintamamiestaloissa kellari saattaa usein hieman haista, jolloin kyse voi olla mikrobikasvustokerroksesta betonin pinnalla. Home kasvaa myös betonin päällä, kun lämpötila on sopiva ja kosteutta tulee riittävästi ulkoota kapillaarisena kosteutena eikä kosteus pääse tuulettumaan pois riittävästi. Tällöin mikrobikasvustoa saattaa olla joka puolella kellarin seinissä tai lattiassa pieniä määriä siellä täällä. Tässä tapauksessa koiran on erittäin vaikea paikantaa homekohtaa, jos hajua tulee tasaisesti joka puolelta. Koira pystyy haistamaan homeen hajun todella tarkasti, mutta se pystyy ilmaisemaan helpoiten pistemäisiä ja alueeltaan rajattuja vauriokohtia. Jos koko kellari haisee tasaisesti, koiran voi olla vaikea löytää kellarista yhtään kohtaa mitä voisi ilmaista ohjaajalle. Sama pätee tietysti muihinkin tiloihin. Haisevan kellarin tilanteessa, vaikka mitään ei löydykään homekoiratarkastuksessa, koira saattaa tehdä ilmaisun johonkin läpiviennin kohdalle , josta on ilmavirta kellarista ylempiin kerroksiin. Tällöin koira kykenee käsittelemään löydöksen pistemäisenä ylemmän kerroksen puolelta, ja pystyy tekemään siihen ilmaisun. Muutoin haisevassa kellarissa saattaa olla vaikea koiran tehdä löytöjä, jos vaurio ei kohdistu vain esimerkiksi yhteen seinään tai tilaan.
Jos koira ei löydä mitään, se ei välttämättä tarkoita sitä että rakenteet olisivat täysin vauriottomat ja homeettomat. Erityisesti vanhojen talojen ominaisuus on harva rakenne, ja siitä johtuvat olosuhteiden muutokset riippuen tuuliolosuhteista ja painesuhteista saattavat vaikuttaa siihen että miten rakenteiden sisällä olevista vauriokohdista tulee haju sisälle ilmavirtausten mukana. Homekoiraratarkastuksen aikana olosuhteet saattavat olla sellaiset, että haju ei tule sisälle. Tällöin koiran on mahdotonta saada hajua. Harvasta rakenteesta johtuen homeen haju saattaa tulla sisätiloihin myös ulkoota tai maaperästä. Täytyy muistaa, että niinkuin mikään muukaan tutkimusmenetelmä, koirakaan ei ole täysin sataprosenttinen tulokseltaan, mutta se on kuitenkin erittäin hyvä ja kaikista tuloksellisin keino päästä löytämään homekasvustokohtia rakenteiden sisältä. Kun nämä muutamat rajoitteet pitää mielessä, saa realistisemman kuvan rakennuksen kunnosta, vaikka homekoira ei mitään homekasvustomerkkauksia taloon tekisikään. Jos koira ei mitään löydä, saa olla helpottunut, mutta kannattaa silti pitää mielessä jatkuva oman asunnon tarkkailu, jotta jatkossakin rakennus pysyisi hyvässä kunnossa. Jos taas koira ilmaisee joitain kohtia rakennuksessa, päästään näitä rakenteita korjaamaan niin, että sisäilmasta saadaan taas riittävän terveellistä ja rakenteet puhtaiksi.
”Homekoira on paras keino selvittää rintamamiestalon mikrobikasvustokohtia.”
Koiran ilmaisuja tulkitessa täytyy muistaa, että koira ilmaisee aina vain sen kohdan, mistä se saa vahvimman hajun. Tämän jälkeen täytyy vielä selvittää rakennusteknisesti, että missä todellinen vauriokohta on. Hyvä homekoiraohjaaja ymmärtää koiran havaintojen rajoitteet ja pystyy selostamaan ne homekoirakäynnillä. Lopputuloksena homekoiratarkastuksesta voi saada paljonkin tietoa rakennuksensa kunnosta ja tarvittavista remontointikohdista.
Ainakaan turhaan ei kannata haisevasta talosta ja sen aiheuttamista ongelmista kärsiä, jos on mahdollista löytää homekasvustokohdat ja korjata ne. Homekoirakäynti on helppo keino päästä alkuun selvittelyssä. Hyvä kiinteistönhuolto ja ongelmiin ajoissa puuttuminen pidentävät myös rakennuksen ikää ja arvoa.
"Terve talo ei haise."