Sädesieni

Sädesieni = aktinomykeetti = aktinobakteeri, mm. Streptomyces. Sädesienet ovat bakteereita, joilla on kyky muodostaa rihmastoa ja itiöitä. Ne kasvavat homemaisesti. Aktinobakteerit ovat kasvuvaatimuksiltaan hyvin vaatimattomia ja sopeutuvaisia. Ne lisääntyvät olosuhteissa, joissa juuri mikään muu mikrobi ei pysty kasvamaan.

Sädesieni on tavallinen vieras kosteusvauriossa

Sädesieniä esiintyy yleisesti maaperässä ja luonnonvesissä, ja ne antavat maa-ainekselle sen ominaishajun (maakellarin tai mullan hajun) tuottamalla yhtenä aineenvaihduntatuotteenaan geosmiinia. Yleisimmin kosteusvaurioiden yhteydessä todettu sädesieni on Streptomyces-suvun sädesieni, joka kasvaa kosteusvaurioituneissa betonirakenteissa. Betonirakenteinen kellari, esimerkiksi rintamamiestalossa, on tyypillinen esimerkki.

Sädesienet voivat kasvaa myös hyvin äärimmäisissä pH-olosuhteissa, jopa pH 10:ssä jossa muut mikrobit eivät enää kasva. Koska ne ovat myös kuivuutta kestäviä ja kasvavat jopa 0.65 vesiaktiivisuudessa, ne ovat tyypillisiä hiukan kostean betonin mikrobeja.

Suomessa sisäilma on yleensä kuivaa, etenkin talvella. Tästä syystä sisätiloissa on usein sopivat kasvuolosuhteet sädesienen kasvulle. Sitä esiintyy myös ulkoilmassa, erityisesti maatilaympäristössä ilman, että siihen liittyy terveyshaittoja. Streptomyces suvun aktinobakteerit ovat yleisiä maaperässä mutta sen verran harvinaisia suomalaisessa sisäilmassa, että sisäilmassa esiintyvinä ne katsotaan kosteusvaurio-indikaattoreiksi (STM, Asumisterveysohje 2005). Aktinobakteereita ei pitäisi lainkaan olla kaupunkirakennuksissa.

Sädesientä voi löytyä kostuneista kipsilevyistä, jotka toimivat kapillaarisesti veden kuljettajina ja sisältävät liima-aineita (tärkkelystä). Streptomyces griseus kasvaa paperi- ja kipsilevymateriaalissa usein yhdessä Stachybotrys mikrobin kanssa. Selluloosapitoisissa ympäristöissä (puu, kartonki, paperit) sädesientä löytyy homekasvustoista, jolloin ne voivat hyötyä näiden tuottamasta sokerista.

Kuva 1. Sädesieni kasvaa ”jauhoisen” näköisenä pesäkkeinä itiöidentuottamisvaiheessa (kuva: Leena Stenlund)

Oireet ja hoito

Terveyshaitoista tärkeimmät ovat ylähengitystieoireet, kuten nuha, kurkkukipu, äänen käheytyminen ja nenäverenvuoto.

Sädesieni, eli aktinobakteerit voivat allergisoida, ne tuottavat toksiineja ja itiökoko on niin pieni että ne voivat aiheuttaa alveoliittia eli homepölykeuhkoa.  Ne ovat allergisoivia ja voivat tuottaa terveydelle erittäin haitallisia toksiineja. Sädesienet voivat alkaa kasvaa limakalvoilla ja kudoksissa muodostaen kovan, tuumorimaisen kasvuston pehmeissäkin kudoksissa. Sädesieni-infektio voi esiintyä likaisissa haavoissa esim. suussa, ja kudoksissa, joissa on jokin vierasesine, kuten ehkäisykierukka.

Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että Streptomyces -bakteerit ja tietyt homeet ovat yhteisvaikutukseltaan haitallisempia kuin kummankaan mikrobin osavaikutusten summa olisi eli niillä on synergistisiä vaikutuksia.

Sädesieni-infektiot hoidetaan pitkillä antibioottikuureilla.

Terveyshaitan riskiarvion kannalta on merkittävää, että aktinobakteerien itiöt ovat yleensä pienikokoisia ja kulkeutuvat syvälle keuhkoihin.

Miten sädesienestä päästään eroon?

Jos rakennuksessa havaitaan sädesieni- eli aktinomykeettikasvustoa, ei ole tarpeen ensi töikseen polttaa taloa ja tavaroita. Sädesienen vaurioittamat orgaaniset materiaalit (kipsilevyt, puumateriaalit, tapetit, vanerit ym.) poistetaan ja korvataan uusilla materiaaleilla. Betonin pinnasta kasvustoa voidaan poistaa esimerkiksi jyrsimällä tai hiomalla pintaa mekaanisesti riittävällä syvyydellä. Sädesienen poistaminen tapahtuu samalla tavalla kuin muidenkin kosteusvaurioindikaattorimikrobien poistaminen.

Tietysti ennen materiaalien uusintaa on selvitettävä syy kastumiselle ja estettävä rakenteiden vaurioituminen jatkossa.

Joidenkin aktinobakteerien (Streptomyces ja Bacillus) metaboliatuotteet ovat voimakkaita, toksiinit ovat lämpökestäviä ja sietävät monenelaisia puhdistusaineita. Desinfiointia ei suositella sädesienikasvuston poistamiseksi. Vaurioituneet materiaalit on uusittava.

Sisäilmanäytteissä aktinobakteerien pitoisuudet ovat yleensä matalia. Purku- ja korjaustoimien yhteydessä ilman itiöpitoisuudet voivat nousta erittäin korkeiksi.

Huonekaluista ja tavaroista voidaan pyrkiä poistamaan hajuja ja epäpuhtauksia samoin keinoin kuin muidenkin homevaurioituneiden kalusteiden puhdistamisessa, yleisten homesiivousohjeiden mukaan. Jos puhdistusyrityksistä huolimatta tavarat aiheuttavat oireilua tai niissä on hajua, ne on poistettava käytöstä.

 

Lähde: Hengitysliitto, Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan (Mirja Salkinoja-Salonen, 2016), Indoor aid, Home ja terveys (Tuula Putus)

« Palaa takaisin