Voiko betoni homehtua?
Betonia mainostetaan usein homehtumattomana materiaalina. Betoni on hyvä ja kestävä rakennusmateriaali, ja kestää eri tavalla kosteutta puurakenteisiin verrattuna, mutta betonikin voi homehtua. Betoni siirtää kosteutta kapillaarisesti, jolloin maaperän kosteus voi päästä betonirakenteen läpi. Näin tapahtuu, jos kosteuden siirtymistä ei ole estetty ulkopuolisilla vedeneristeillä tai kapillaarikatkoilla.
Kalkkihärmä on vaaleaa kidemäistä höttöä betonin pinnassa, se on merkki betonin kastumisesta. Kapillaarinen kosteus siirtää betonin sisältä kalsiumkarbonaattia ja suoloja, joka voi näyttää vaalealta kasvustolta. Kalkkihärmä ei ole kuitenkaan mikrobeista johtuvaa, mutta sen mukana on usein mikrobikasvustoa, sillä pinta on usein likainen ja märkä. Jos kalkkihärmää näkyy materiaalissa, se kertoo siitä, että härmän suuntaan on liikkunut kosteutta.
Sementtipohjaiset materiaalit, vanha karbonatisoitunut betoni, kevytsorabetoni ja tiilet homehtuvat keskimäärin yhtä helposti kuin mineraalivilla. Näiden tuotteiden homehtumisherkkyysluokka on HHL 3, eli kohtalaisen kestävä. Vanhassa betonissa pinnan korkea pH laskee, jolloin mikrobikasvustoille on paremmat olosuhteet kasvaa. Vielä kun pinta likaantuu, mikrobeille on sopivasti kasvualusta ja ravinteita. Tyypillisesti kosteassa betonipinnassa kasvaa erilaisia mikrobeita ja bakteereita. Erityisesti sädesieni viihtyy hankalissakin kasvualustoissa, ja on betonissa yleinen asukas. Tästä syystä vanhemmissa rakennuksissa betonirakenteinen kellari haisee usein ”kellarilta”, betonin pinnassa on sädesienikasvustoa.
Kaikista kestävimpään luokkaan kuuluu uusi betoni (HHL 4), joka on niin alkalista, että pinnalla kasvuolosuhteet eivät ole kovin otolliset. Uusi ja puhdas betoni on mikrobiologisesti kestävää. Kuitenkin, mikä tahansa homehtuu, jos se on jatkuvasti tai toistuvasti kosteana. Kosteuden määrä ja aika määrittävät sen, kuinka nopeasti materiaali homehtuu.
Betoni homehtuu vain pinnaltaan, betonin sisällä eivät mikrobit kasva. Jos betonista halutaan poistaa kasvustoa, riittää että pintaa puhdistetaan mekaanisesti riittävällä syvyydellä. Mekaaninen puhdistaminen tarkoittaa jyrsimistä, hiomista, hiekkapuhallusta tai vastaavaa työstötapaa, jossa pintakerros poistetaan. Homeenestoaineita tai muita homepesuja ei suositella sisätiloissa käytettäväksi.
Mikrobikasvusto voi kuitenkin elää betonin halkeamissa ja pinnan huokosissa, jolloin mekaaninen puhdistus on tehtävä syvemmältä. Vanhassa, huokoisessa ja halkeilleessa betonissa pintaa voi olla hyvä poistaa useiden millimetrien syvyydeltä.
Tyypillisesti pitkään kosteana olleessa betonipinnassa on kalkkihärmää, tummentumaa tai jopa värikästä kasvustoa. Jos pinta vaikuttaa siistiltä, siinä voi silti olla mikrobikasvustoa. Tarkempia tutkimuksia voidaan tehdä mikrobinäytteenotolla, pinnasta esimerkiksi sivelymenetelmällä.
Pinnan maalaaminen ei auta, jos betoni on kosteaa. Vesihöyryntiivis maalipinta estää kosteutta haihtumasta, jolloin maalin alla voi olla erityisen kosteaa ja sopivat olosuhteet kasvuston kehittymiselle. Uudisrakentamisen vitsaus onkin liian hätäisesti pinnoittaminen ennen kuin betonirakenne on ehtinyt kuivua. Tällöin esimerkiksi lattian pintamateriaalien alle voi muodostua mikrobikasvustoa. Betonirakenteen on annettava kuivua kunnolla ennen pinnoittamista, jotta betonirakenne pysyy puhtaana ja hyväkuntoisena.
