Mummolanhaju ei ole aina hometta

”Mummolanhaju”, eli tetrakloorianisolin haju voi aiheuttaa harmia monellakin tapaa. Tämä vanhan talon hajuksi mielletty epämiellyttävä, hieman makea homemainen haju tarttuu vaatteisiin, tavaroihin, kalusteisiin ja jopa kodin pintamateriaaleihin. Haju tarttuu sitä nopeammin, mitä huokoisempi materiaali on, eikä hajua yleensä saada poistettu toistuvilla pesuilla tai tuuletuksilla. Haju tarttuu myös hiuksiin ja ihoon ikävästi. Haju tuottaa todellista hajuhaittaa, vaikka muuta haittaa siitä ei tiedetä olevan.

Tetrakloorianisolin haju on peräisin noin vuosina 1930-1990 käytetystä puunsuoja-aineesta, joka hajotessaan tuottaa tetrakloorianisolia. Puunsuoja-ainetta käytettiin silloin paikoin runsaastikin omakotitaloissa ja suuremmissakin kiinteistöissä. Usein sitä käytettiin kosteudelle mahdollisesti alttiina olevissa puurakenteissa, mutta varmuuden vuoksi saatettiin rakentaa koko rakennus käsitellystä puumateriaalista, jos sitä oli saatavilla sahalta. Haju on kemiallinen haju, jota muodostuu klooriyhdisteiden hajoamistuotteena. Nykyään kloorifenolien käyttö puunsuojana on kielletty, mutta vanhemmassa talokannassa sitä löytyy jatkuvasti. Onpa tätä riesaa löydetty uudemmistakin rakennuksista, jos korjauksissa tai rakentamisessa on käytetty vanhemmasta rakennuksesta kierrätettyä puumateriaalia.

Puunsuoja-aineella kyllästetty puumateriaali ei ole haissut rakennusaikana, vaan haju on hiipinyt vuosikymmenien aikana esiin, kun kemiallinen hajoaminen alkaa kyllästetyssä materiaalissa. Kemiallista hajoamista voi edistää materiaalin kastuminen, jolloin rakennuksen vanheneminen ja kosteusvauriot voivat tätä kautta myös aiheuttaa hajun lisääntymistä. Kesämökeissä, kun lämpötilat ja kosteustilanne rakenteissa vaihtelee vuodenaikojen mukaan – välillä lämmitetään ja välillä mökki on kylmillään ja kosteana, tämä kemiallinen hajoaminen voi alkaa tai nopeutua.

Haju on hieman samanlainen kuin homeen haju, mutta asiaan perehtynyt asiantuntija voi erottaa hajun homeen hajusta. Homeella on paljon erilaisia hajun vivahteita, joista voi tunnistaa, että kyse on todella homeesta, eikä tetrakloorianisolista.

Tetrakloorianisolista ei tiedetä olevan terveyshaittaa, mutta hajuna se on voimakas, tympeä, erittäin tarttuva ja häiritsevä. Vaikka tetrakloorianisolilta haisevassa rakennuksessa viettää aikaa, tähän hajuun ei välttämättä totu, se voi olla aistittavissa jatkuvasti. Kaikkia haju ei tietysti häiritse, hajun haittaavuus riippuu varmasti myös hajun suuruudesta. Jos haju on nyt havaittavissa, voidaan olettaa että hajun määrä lisääntyy koko ajan vuosien edetessä. Haju ei tuuletu pois vuosien saatossa, vaan haju todennäköisesti lisääntyy rakenteiden vanhetessa.

Myyntitilanteessa on hyvä ottaa asiantuntija haistelemaan hajua, jos epäillään poikkeavaa tai tunkkaista hajua, tai jos on havaittavissa epäilyä homeen tai mummolan hajusta. Homekoirat auttavat tietysti homeen hajun paikantamisessa, homekoirat eivät etsi tetrakloorianisolin hajua. Näin voidaan myös erotella, onko haiseva materiaali homeessa vai onko syynä puunsuoja-aineen kemialliset hajoamistuotteet. Homekoirien harjoituksissa on tetrakloorianisolilta haisevia näytteitä. Näin todennetaan, että koira ei ilmaise muuta kuin hometta.

Mummolanhajulta haisevan rakennuksen korjaaminen voi olla mahdollista, jos haiseva rakenne on vain pienellä alueella ja nämä rakenteet on poistettavissa kokonaan, ja jos haju ei ole päässyt tarttumaan laajalti. Samalla pitää poistaa pintamateriaaleja ympäristöstä, mahdollisesti myös eristemateriaalit ja kaikki irtoava materiaali. Hyvin todennäköistä on, että rakennus on purettava, jos suuremmasta ja laajemmasta hajusta halutaan eroon. Haju ei tartu koviin pintoihin, eli lasi- ja metalliesineet on puhdistettavissa. Muuten kaikki materiaali mihin haju on tarttunut voimakkaasti, ei ole pelastettavissa.

Vaikka tavallaan tetrakloorianisolin haju ei liity liittyy homeeseen, haju voi lisääntyä materiaalin kastuessa, kun kemiallinen hajoaminen kiihtyy. Materiaalin kastuminen on joka tapauksessa ongelma, joka on hyvä selvittää ja jolle pitää tehdä jotain. Puunsuoja-aineella käsitelty puuaines voi kestää paremmin kosteutta homehtumatta, mutta käsitellyn puun vieressä voi olla myös huonommin kastumista kestäviä materiaaleja, kuten kipsi- ja lastulevyä, eristemateriaaleja, betonipintaa tai vastaavia homehtuvia pintoja. Vaikka talossa olisi tetrakloorianisolin hajua, se ei poissulje sitä että rakennuksessa ei voisi olla hometta. Usein vanhemmista rakennuksista löytyy tetrakloorianisolin lisäksi myös homevaurioita.

Sisäilman laadulle asetetaan nykyään tarkkoja vaatimuksia, kodissa tai edes kesämökissä ei saa haista. Hajujen syyn selvittäminen onkin tärkeää, jotta pystytään arvioimaan korjaustarve. Tulevaisuudessa tullaan löytämään varmasti lisää tetrakloorianisolin pilaamia rakennuksia, sillä 90-luvulla käytettyjen puunsuoja-aineiden kemiallinen hajoaminen on vasta alkamassa.

« Palaa takaisin