Mikrobit: Näytteenotto, osa 2

 

Mistä näytteet otetaan?

Rakenneavauksia ja näytteenottoa voi tehdä itsekin, etenkin jos remontoi omaa taloaan ja on aikaa ja halua perehtyä rakenteiden kunnon selvittämiseen. Jos kyseessä on asuntokauppatilanne tai aikeissa on tehdä reklamaatio, on otettava pätevä kuntotutkija apuun. Erityisesti jos rakenteen korjausmenetelmä ei ole etukäteen selvillä, on hyvä ottaa kuntotutkija, joka selvittää rakennekerrokset ja riskit rakenteen sisällä. Pätevä kuntotutkija on esimerkiksi pätevöitynyt rakennusterveysasiantuntija.

Näytteenottopaikan valinta voi sanella sen mikä on tutkimuksen lopputulos. Jos valinta tehdään helppoon avauskohtaan mikä saadaan nätisti piiloon ja peitettyä, se ei välttämättä ole se kaikista riskialttein kohta. Rakenneavaukset tehdään niihin kohtiin, joissa nähdään eniten riskiä vaurioille. Näitä voi olla esimerkiksi seinärakenteen alin kohta sokkelin alimmassa kohdassa, seinä syöksytorven kohdalla tai ikkunan alla, rakenteiden liitoskohdat tai vanhat vauriokohdat. Kokenut kuntotutkija osaa katsoa sopivia avauskohtia.

Riittääkö pari avausta?

Yksi tai kaksi avausta ei yleensä auta selvittämään talon kuntoa, mutta ne ovat hyvä alku. Omakotitalossa avauskohtia on tehtävä kaikkiin rakenteisiin, joiden kuntoa halutaan selvittää. Ensin on toki selvitettävä mistä rakenteista talo koostuu ja kaikkien rakennustyyppien riskitekijät. 1970-luvun valesokkelitalossa tyypillinen avausmäärä voi olla esimerkiksi 6 avausta ulkoseinärakenteiden alaosiin, 4 avausta kantavien väliseinien alaosiin ja muutama vielä ikkunoiden alle ja yksi sisääntulon betonilaatan lähelle. Näin voidaan päästä kohtalaiseen selvyyteen seinärakenteiden kunnosta ja vaurioista. Useinkaan koko rakenne ei ole kauttaaltaan vaurioitunut, vaan homeisia alueita voi olla siellä täällä. Vauriot voivat olla pienempiä paikallisia alueita. Tästä syystä on etsittävä pahimmat riskikohdat joihin avaukset tehdään. Rintamamiestalossa avauskohtia voi tarvita runsaastikin, jos halutaan selvittää laajasti koko rakennuksen kuntoa. Ulkoseinärakenteisiin joitakin, samoin välipohjan materiaalikerroksiin, alapohjarakenteeseen ja yläpohjaan omat avaukset. Homekoiran havaintojen avulla voidaan päästä valitsemaan avauskohdat oikeisiin paikkoihin, jolloin saadaan täsmennettyä rakenneavauksia ja näytteenottoa. Homekoira näyttää ne kohdat missä on mikrobiperäistä hajua, rakenneavausten ja näytteenoton avulla todennetaan vauriot.

Yhdestä avauskohdasta voi ottaa monta näytettä

Yhdestä avauskohdasta voidaan ottaa useita materiaalinäytteitä. Esimerkiksi seinärakenteen avauksesta on hyvä ottaa näytteitä hieman eri materiaalikerroksista, sillä joku materiaali voi olla puhdas ja viereinen homeessa. Näytteitä voidaan ottaa eristemateriaaleista, mutta myös seinän sisäpuolen levytyksestä, tuulensuojalevystä, koolauspuista, betonin pinnalta, höyrynsulkumuovista, kovalevystä tai ikkunatilkkeistä. Mitä useammasta kohdasta näytteitä otetaan, sitä laajemmin vaurion laajuutta ja vauriotyyppiä päästään selvittämään. Samalla korjaustavan valintaan saadaan lisätietoa, kun tiedetään mitkä rakenteet ovat vaurioituneet.

Näytteiden kustannukset usein rajaavat näytteiden määrää. Yhdestä avauskohdasta voidaan tehdä kokoelmanäyte, johon kerätään useista eri materiaaleista näytepala. Näin voidaan saada varmemmin kiinni onko kohdassa ylipäätään vauriota. Toki tällöin ei tarkkaan tiedetä mikä materiaali tarkalleen on vaurioitunut, vai onko kaikki. Tosin jos rakenne on vaurioitunut, se pitää korjata riippumatta siitä ovatko aivan kaikki kohdat homeessa vai ei.

« Palaa takaisin